Osaajapulan loi Juha Sipilän hallitus romuttamalla ammatillisen koulutuksen. Yrittäjät sanovat koulutusta päivähoidoksi jopa Kauppalehdessä. Mutta ammattikoulutus ei ole edes päivähoitoa, sillä opetusta ei ole joka päivä, eikä koko päivää.
Ammattikoulutuksesta on säästetty ammattiopettajat ulos. Ammattitaidottomat nuoret laitetaan yrityksiin toivossa, jospa yritykset kouluttaisivat. Tuloksena on tutkinnon suorittaneita, ammattitaidottomia työntekijöitä. Yritykset kuitenkin haluavat osaajia, ei vain työvoimaa. Siitä todisteena on osaajapula, vaikka on 18.000 työtöntä Keski-Suomessa.
Keväällä 2017 sai lukea Gradian armottomasta leikkauslistasta. Kenkää 18-20 henkilölle, 60 määräaikaista pois, 37 eläkkeelle jäävän tilalle ei palkata uusia työntekijöitä. 88 virkasuhteet muutetaan tuntiopettajan tehtäviksi, jolloin viikkotuntimäärä joustaa.
Yleisen harhaluulon mukaan suuryksiköt tuovat laatua, tehokkuutta ja sitä kautta taloudellisuutta. Todellisuudessa itse toimintaan, tässä tapauksessa opetukseen jää entistä pienempi osuus rahasta. On tullut johtajaa, suunnittelijaa, kehittäjää. Säästöt otetaan sen viimeisen eli ammattiopettajan resurssoinnista.
Sipilän hallituksen kustannussäästöjen aiheuttaman laatupaineiden vuoksi Opetushallitus aloitutti oppilaitoksilla laatujärjestelmien valtavan kehittämisen. Palkattiin erilaista laatu- ja muuta ihmistä. Kovan työelämäkompetenssin omaavat ammattiopettajat lähtivät. Yritysyhteistyökumppanit joko kyllästyivät menoon tai sitten yhteistyö lakkautettiin OPH:n toimesta, kuten kävi tutkintotoimikunnille. Tulos on kuin Venäjän demokratia, täydellistä paperilla. Yritykset eivät vain palkkaa nykyisiä, tutkinnon suorittaneita, koska koulutus ei tuo todellista, oikeaa ammattitaitoa. On osaajapula.
Opettajia tarvittaisiin opettamaan myös yleisiä työelämätaitoja. Sitäkin, että joka aamu tullaan ajoissa ja tehdään 8 tuntia työtä. Yrittäjä olettaa, että työvuorot tehdään työvuorolistan mukaisesti jopa viikonloppuna, vaikka samaan aikaan olisikin ne festarit.
Jyväskylän kaupunki tukee lukiokoulutusta 1,7 milj. eurolla. Ammattikoulutusta kaupunki ei tue eurollakaan. Lisäksi lukiota rahoitetaan ammatillisen koulutuksen rahoista 800.000 eurolla. Tämä kuvaa hyvin ammattikoulutuksen arvostusta.
Nyt Gradia tarvitsisi yritystoimintaa tuntevan rehtorin, joka arvostaa myös ammattikoulutusta ja ymmärtää sen tärkeyden yrityksille. Rehtoriksi ei pitäisi valita tuttua ja turvallista, vaan pätevin.